Kun kuvittelin että mies on ratkaisu

Mä olin 22–35-vuotiaana enimmäkseen sinkku. Ei siksi, etten olisi saanut miehiä, vaan koska otin aina ne, jotka herättivät mun haavat – välttelevät, etäiset, varatut. Kuvittelin, että joku niistä pelastaa mut mun omalta tyhjyyden tunteelta. Sillä välin kun muut pariutuivat, mä mietin miksi kukaan ei halua mua oikeasti. Hain hyväksyntää olemalla kiltti, saatavilla ja seksiystävällinen. Vasta myöhemmin tajusin: jos antaa parisuhteen edut ilman sitoutumista, miksi kukaan sitoutuisi?

Kun mä tajusin että vika ei ollut miehissä

Yksi ystävä työnsi mulle käteen Jari Sarasvuon kirjan Sisäinen sankari. Ja mä tajusin: ne miehet ei olleet ongelma – mä olin se, joka salli sen kohtelun.
Tein päätöksen: nyt riittää. Ja pari kuukautta myöhemmin olin ensimmäistä kertaa oikeassa parisuhteessa miehen kanssa, joka arvosti mua. Mutta pian huomasin, että vaikka olin löytänyt “hyvän miehen”, en ollut itse vielä valmis.

Mun tarpeet, pelot ja tunnelukot seurasivat mukana – ja lopulta tää todella välttelevä mies jätti mut. Täysin ansaitusti, näin jälkikäteen ajateltuna.

Siitä alkoi mun todellinen matka. Eron jälkeen aloin etsiä keinoja saada ex takaisin, ja eksyin vahingossa vielä yhden koukuttavan suhteen jälkeen itseni äärelle: tunnelukkoihin, kiintymysmalleihin, alitajuisiin uskomuksiin. Tajusin, ettei mussa ollut perustavanlaatuista vikaa – vain opittuja uskomuksia ja selviytymistapoja. Opin rakastamaan itseäni, en siksi että joku muu sen vahvistaisi, vaan koska ilman sitä mikään suhde ei voi kestää.

Kun löysin turvan ensimmäistä kertaa

Vuosien työn jälkeen löysin ensimmäisen puoliturvallisen suhteen. Siinä mä opin vihdoin luottamaan toiseen, hellittämään kontrollista ja päästämään jonkun oikeasti lähelle. Tunsin itseni niin turvalliseksi, että ensimmäisten viikkojen tapailun aikana itkin melkein joka päivä onnesta.

Mutta vielä piti tapahtua yksi romahdus – se, joka opetti, ettei riitä ymmärtää asioita mielen tasolla. Myös kehon täytyy oppia turvaan. Silloin syntyi mun tämänhetkinen valmennuspaketti: auttaa naisia eheytymään mielen, tunteiden ja kehon tasolla.

Nykyään mä elän niin, että rakkaus ei ole enää tavoite, vaan luonnollinen seuraus siitä, että oon rauhassa itseni kanssa. Ja jos sä haluat samaa – tervetuloa mukaan mun maailmaan. ❤️

Johanna Kurki

Rakkaudessa kärsineiden naisten valmentaja

P.S. Niille joita kiinnostaa niin on mulla myös psyykkisen valmentajan tutkinto sekä 45op psykologian opintoja. Opiskelen parhaillaan 2 vuoden tutkintoa Psykofyysiseksi traumainformoiduksi energiaterapeutiksi.

"Kyllä pitää olla heti kemiaa, vähempään en tyydy" 

Näin mä julistin terapiassa vielä kolme vuotta sitten.

Mä oon Niina — ja mä olin se nainen, joka jäi kerta toisensa jälkeen kiinni miehiin, jotka ei koskaan oikeasti valinnut mua

Käytännössä tää tarkoitti sitä, että mun miesjutut eteni aina samalla kaavalla: kova hullaantuminen -> epäselvää paskaa -> iso pettymys.

 Mä jäin kiinni pitkiksi ajoiksi miehiin, jotka antoi aina vaan just sen verran, että mä pysyin siinä - vaikka jo tiesin, etten saanut sitä mitä tarvitsin. Joka kerta kun olin lähtemässä, toinen osasi tehdä tai sanoa taas jotain sellaista, joka taas vakuutti mut jäämään. Odotin, selittelin ja perustelin itselleni ja muille miks tässä vielä kannattaa olla "vaikka se on vaikee, meillä on niin vahva kemia - tässä on sitä jotain".

Ongelma oli se, että mä olin jäänyt kiinni traumakemiaan — epävarmuus ja ailahtelevaisuus oli mulle läheisissä ihmissuhteissa tuttua ja siksi hakeuduin siihen aina uudestaan. Niin kauan kun en nähnyt tätä, mä toistin samaa kaavaa eri ihmisten kanssa.

Mä oon itse käynyt tän matkan läpi - onnistunut purkamaan mun oman traumakoukun ja irrottautumaan traumakemiasta.

Mä oon nainen joka oon kehittänyt itseäni, lukenut selfhelppiä, käynyt terapiassa ja analysoinut mun menneitä suhteita. Silti rakkauselämässä mä pysyin jumissa enkä ymmärtänyt miten helvetissä mun kohdalle osuu aina just tällaiset miehet.

Vasta Johannan (Alfa Feminan perustaja) valmennusten kautta mä ymmärsin mistä oli kyse ja onnistuin irrottautumaan traumakemiasta. Nyt mä tapailen ensimmäistä kertaa miehiä, jotka ei vedä mua vuoristorataan — vaan tuntuvat selkeiltä ja turvallisilta.

Traumakemia on kaava, jonka voi nähdä, ymmärtää – ja katkaista.

Ja sen mä haluan nyt näyttää myös sulle.

– Niina Ahlgren, Alfa Femina